Nuorena aikuisena, työ- ja perhekiireistä huolimatta, halusin piirtää ja maalata, Rohkenin yrittää öljyvärimaalausta Sonkajärven kansalaisopistossa jo vuonna -76. Kuvataideharrastus on säilynyt näihin päiviin saakka, tosin välillä on ollut useiden vuosien taukoja. Eläkkeellä ollessani olen opikellut kuvataidetta Portaanpään kr. opistolla viiden vuoden aikana (2009-2013)

  

NUKENTEKOON VUONNA 1992

Nukenteon aloitin 48-vuotiaana valmistuttuani terveydenhuollon maisteriksi Kuopion yliopistosta. Hyvät sattumat saivat minut sanomaan, että nyt haluaisin tehdä nukkeja. Sain kuulla, että Sonkajärven kansalaisopistossa alkaa Olga Doll -nukkekurssi. Ensimäisen kerran sain kokeilla 3-uloitteista muotoilua askartelumassasta. Syntyi pieni vaaleatukkainen Eemeli-nukke. Kotona innostuin kokeilemaan lisää. Talven aikana syntyi uusia nukkeja tusinan verran. Niistä tuli satusarjoja. Seuraavana talvena olin hakemassa oppia posliininuken tekoon Kajaanin kansalaisopistosta. Opin muotoilemaan nuken osia savesta, tekemään kipsimuotteja, valamaan ja polttamaan posliiniksi ja posliinimaalausta nuken kasvoihin.

Ensimmäisellä näköisnukkekurssilla olin Jyväskylässä -95. Opettajana toimi nukketaiteilija Piitu Nykopp. Kaunis näköisnukke Hanna-tyttärestämme syntyi silloin. Samalla muotilla, eri tavalla maalaten valmistin nukkesarjan sukupolvien ketjusta.

Piitu Nykopp`sta tuli pian kansainvälisen Doll Artisan Guid`s School of Dollmaking opettaja ja pääsin opiskelemaan hänen ja eräiden ulkomaisten opettajien ohjauksessa antiikkinukkejen maalausta. Master of Dollmaking arvon sain kansainvälisen kilpailun myötä Lontoossa, jossa valmistamani saksalainen lapsinukke, A.T Ninan uusinto, sai 97/100 pistettä. Kävin myös modernin nuken maalauskurssit.

Nukkekokoelmani kasvoi nopealla vauhdilla, noin 10-20 nukkea vuodessa. Niitä pyydettiin näytille useisiin lähikuntiin. Ja mielelläni niitä esittelinkin.

Sonkakosken Nukkepirtti toiminta käynnistyi kesällä -01 kotonamme Sonkakosken Mustolassa. Kesänäyttelyissä (heinä-syyskuusssa) näyttelyn teemat vaihtuvat vuosittain. Osa nukeista, kuten klassiset antiikkinuken uusinnot, tuovat pysyvästi esille näkökulmaa eurooppalaiseen nukkehistoriaan. Omia taiteilijanukkeja syntyy vuosittain eri teemojen mukaan. Viime vuosina esillä on ollut myös kuvataidetta.

  

Suomen Nukketaiteilijoiden yhteisnättelyihin olen osallistunut mahdollisuuksieni mukaan. 

Nukkeharrastuksen merkitys selvisi minulle jo heti alusta alkaen. Tämä, monipuolisesti kädentaitoja vaativa tekeminen oli ja on edelleen itselleni hyvin tärkeää ja mielihyvää tuovaa vastapainoa arkeen. Vuosittaisten näyttelyiden valmistaminen ja uuden oppiminen on haasteellista. Näyttelyn esittelyn ja vuorovaikutuksen eri ihmisten kanssa olen kokenut hyvin antoisaksi. Harrastukseni jatkuu elämäntilanteen ja terveyden sallimissa rajoissa.

  

Anneli Mustonen

  

  

  

  

  

  

  

  

© 2011 Sonkakosken Nukkepirtti

  

MITEN MINUSTA TULI NUKENTEKIJÄ

Olen kotoisin Iisalmesta. Ensimmäisen nukkeni sain 5-vuotiaana, samanlaisen pienen guttaperkkanuken kuin naapurin Liisallakin. Ompelin käsin sille paljon pieniä vaatteita matkimalla äitiäni, kun hän ompeli vaatteita pikkusiskolleni. Nukenvaatteita säilytin pehmeässä kahvipaketissa. Kotimme ullakolla oli oma kesähuoneeni, jonka oveen olin laittanut kyltin "Annen nukkeompelimo".

Kymmenvuotiaana sain vanhemmiltani yllätyslahjan, noin 20 sm pituisen nuken! Tälle isommalle nukelle oli helpompi ommella vaatteita. Ensimmäisen esitelmäni tyttölyseon äidinkielen tunnilla pidin tästä nukesta ja sen lukuisista vaatekerroista.

Olin ahkera leikkijä, myös paperinukeilla, joita säilytin naisten kerrastolaatikoissa. Kouluikäisenä ompelin ja neuloin joitakin vaatteita itselleni. Olin myös ahkera piirtäjä ja maalaaja.

Ïisalmen Naiskotiteollisuuskoulussa (1962-63) opin uusia kädentaitoja, opin kutoman kangaspuila erilaisia tekstiilejä ja vaatekankaita. Opettajat kehottivat hakemaan käsityönopettajaksi. Halusin sairaanhoitajaksi. Kuopion sairaanhoitajaopistossa opiskelin 2,5 vuotta (1963-66). Valmistuttuani avioiduin maanviljelijä Mikko Mustosen kansa ja muutin Sonkakoskelle, maatilan emännäksi. Saimme neljä lasta. Iisalmen aluesairaalaan minut kutsuttiin sijaiseksi vuonna -68. Pian sain vakituisen viran. Vuonna -72 muutin työpaikkaa lähemmäksi kotia, sairaanhoitajaksi Sonkajärvelle. Erikoistumisopintojen jälkeen sain Sonkajärven terveyskeskuksen johtavan hoitajan viran vuonna-75 ja oli siinä vuoteen 2006, kun pääsin eläkkeelle.